Valmiina koitokseen, Hermione!

Valmiit Hermionet. Sanoin miehelleni että haluaisin muutaman kuvan blogia varten. Tämä oli poseeraus. Olen vissiin muutamaa neuleblogia lukenut kun mies on ollut vieressä..

Kaikenkaikkiaan todella mukava projekti. En katsellut ohjeesta muuta kuin pintakuvion, joka olikin sitten yllättävän koukuttava! Sukat valmistuivat kolmosen puikoista huolimatta oikein joutuisasti. Haluan lisää tätä lankaa, paljon. Haluan neuloa kaikki sukkani näin kivasta langasta.

Valitettavasti värit toistuvat sinisempänä kuin luonnossa. Harmaahan tuo oikeasti on.

Silmukkamerkkeilyä

Tein taas muutaman silmukkamerkkisetin. Pidän itse hieman isommista ja selkeästi löydettävissä olevista merkeistä, varsinkin tuon vaijeriosan pitää olla tarpeeksi paksu.

Ensimmäiset merkit nimesin Rokkarin iltapäiväteeksi.  Kuusi merkkiä joista yhdessä hitusen isompi keskihelmi.

MYYTY. Toisena kesähetki. Kuusi samanlaista merkkiä lehtien kera. Toimivia.

Jos haluat omistaa tämmöiset, kommentoi niin keskustellaan hinnoista. En varmaankaan kuutta euroa enempää halua postikulujen kanssa.

Hermionen arkisukat

Olin unohtanut, että otin kuvia kotiintulomatkallakin!

Tässä viimeinen Jyväskylän tuliainen, muotoutumassa sukaksi. Sain miehen houkuteltua mukaan lankakauppaan sillä verukkeella että teen hänelle uudet villasukat. Vanhat kun alkavat olla jo kuluneet, vaikka viime vuonna ne tein. Mies valkkasi tämän langan, Madeline Toshin Merino Lightin.

Neljästi jouduin sukan aloittamaan ennen kuin löysin sopivan tiheyden ja koon (mikä mallitilkku? Onko se jotain syötävää?). Annoin myös miehen valita oman sukkaohjeensa. Hän valkkasi pieneltä Androidini ruudulta Hermione's Everyday Socksit, vaikka kuinka yritin häntä puhua ympäri ("Siis sä haluat naisten sukat? Ootko nyt varma? Niin siis näetkö sä tän kuvion? Noihan on kaikki naisten jalkoja!"). Mies ei vaihtanut kantaansa, joten siinähän sitten neulotaan. Tosin nyt kun ensimmäinen sukka on lähes varpaissa, täytyy myöntää että kuvio ja lanka ovat kauniisti toisiinsa sopivia, eikä kuviokaan näytä yhtään naiselliselta. Pointsit siis miehelle.

En tietenkään ole jaksanut seurata ohjeita, joten sovellus näistäkin tulee. Ei haittaa, hyvin menee ja lankaa on unelma neuloa. Vaihdoin puikot KnitProiksi, unelmien projekti kaikenkaikkiaan!

Huomenna jatkuu projekti Fillarintuunaus. Mokoma pitäisi saada kasaan juhannuksen aikana tai joudun kävelemään töihin. En jaksa ostaa bussilippua vaivaisen kahden viikon takia tässä kuussa. Muutenhan vietän aikani leireillä.

Still light

Se on valmis. Vihdoinkin. Still light tunic jonka aloitin lokakuussa viime vuonna. Huoh. Mies otti kuvan kännykkäkameralla, naamastani tuli pieni vilaus. Tältä minä siis näytän!

Alun perin oli tarkoitus kokeilla osaanko tehdä villapaidan. Mopo lähti hieman käsistä ja teinkin tunikan. Ihan hieno, vaikka itse sanonkin. Se on nimittäin ensimmäinen aikuisten kokoinen villapaita, jonka olen koskaan saanut valmiiksi. Olen melkoisen ylpeä saavutuksestani.

En jaksanut aina seurata ohjetta, joten eihän tuo paita nyt ihan sitä ole mitä ohjeessa sanotaan. Käytin hieman paksumpaa lankaa ja kolmosen puikkoja, silti tuosta tuli noinkin pitkä projekti. Hirveästi piti neuloa! Hurjaa.

Lankaa meni ehkä kilon verran, täytyy vielä punnita kun tuo kuivuu. Koko oli suurin. Näin se vaan menee, että isot tytöt joutuvat neulomaan enemmän. Melkein kahden paidan verran. Huoh.

Lankaostoksia

Aurinko helli parvekettamme siinä määrin, että kävin hakemassa kameran seuraksi ulos. Tässä siis Jyväskylästä mukaan lähteneet:

Aloitin lankakauppailun Poppelista. Olen aina osunut sen ovelle sulkeutumisen jälkeen, mutta nyt olin päivän ensimmäinen asiakas. Satuimme miehen kanssa nimittäin juuri sopivasti oven aukeamisen aikaan paikalle. Mies jäi ulos odottamaan, minä menin tutkimaan sisältä.

Mukaan olisi voinut tarttua muutakin, mutta päädyin lopulta ostamaan kaksi kerää Cotton Lightia. En ole aiemmin tästä uusitusta versiosta tehnytkään mitään, mutta nuo kaksi harmaan sävyä houkuttelivat minut kassalle asti. Ihastelin myös värttinöitä, mutta jätin ne vielä hyllyyn oleilemaan.

Jatkoin matkaani muutaman sadan metrin päähän, Titityyhyn. Sieltä mukaan lähti kolme vyyhtiä, joista tänään kaksi esittelyssä.

Nam. Kaupassa mallailin näitä sukiksi, mutta saattaapi näistä syntyäkin ihan muuta.

Se yksi kuvista puuttuva vyyhti on muuten jo aloitettu. Ja niin on toinen puuvillalangoistakin. Hups.

Villatakki

Viime viikko sujahti ohi Jyväskylässä. Otin mukaan paljon lankaa neulomisajatuksella. Ihan putkeen ei mennyt, aloitin vain kaksi työtä matkalla ja ostin paljon lankaa. Noh, ehtiihän noita neuloa, eikö? Ostoksista ehkä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvattua kaiken.

Tässä menossa Garter yoke baby gardi (ravlink), ystävieni vielä syntymättömälle lapselle. Lankana SNYltä saamani Dropsin Karismat. Pidän. Kunhan ehtisi vielä tehdä. Junassa sain tehtyä raglanit, hieman jo muutakin on neulottu. Kyllä se tästä ennen loman loppua ainakin muotoutuu.

Mutta tänään on museossakäyntipäivä. Tarkoituksena on valloittaa ainakin eläinmuseo, ehkä myös Kiasma. Saa nähdä.

Hyvän mielen sukat

Olen tehnyt sukat. En itselleni, en kenellekään spesifisti. Tein sukat hyvän mielen sukat -keräykseen tarkoituksena ilahduttaa nuorta, jolla ei elämässä mene ehkä ihan suunnitellusti.

Olen tehnyt sukkia lähinnä töissä, silloin kun on ehtinyt. Kokouksissa ei moni ole ollut kovinkaan kiinnostunut neulomisestani, mutta leireillä ja illoissa moni nuori kysyy aina kenelle sukkia neulon. Kerroin mielelläni ja he olivat mielissään. Tuntuu siltä että jokainen ymmärtää satunnaisen hyvän mielen teon merkityksen toisen ihmisen elämässä, ainakin keskustelujen perusteella. Hyvä niin.

Sukat tein Yarngrimoire yarnsin, eli asarumin värjäämillä langoilla. Tuli oikein makoisat, vaikkei ehkä kaikkien mieleen. Tälläkin hetkellä muutama lomarahaeuro muuten polttelee taskussa, joskos langaksi muuttuisivat tuolta kaupasta.. Puikkokokoa kolme käytin näiden sukkien kanssa, raidoitus oli kolme kerrosta/väri. Ehkä joku näistä tulee onnelliseksi? Toivotaan niin.

On sangen harmillista että näin lomalla sataa koko päivän. Olin toivonut ehtiväni tehdä vaikka mitä tällä jäljellä olevalla lomaviikolla. Toisaalta sade on hyvä tekosyy jatkaa kaikenlaisia neulontaprojekteja teekupposen kera. Turha siis valittaa. Ainahan sitä turistia ehtii leikkiä talvellakin.

Paikkausta

Ensimmäiset Converseni ostin ehkä viitisen vuotta sitten. En ollut lähtökohtaisesti kovin innoissani mielestäni ylihintaisista ja yliarvostetuista kengistä. Kävin kuitenkin kurkkaamassa Pink Floyd-versioita, enkä voinut olla ostamatta niitä. Siitä alkoi yhteinen rakkaustarinamme kenkien kanssa.

Vuosien varrella kengät ovat olleet mukana lähes kaikkialla. Viime kesänä ne kuitenkin päättivät mennä niin rikki että pistin ne loppukesästä kaappiin haikein mielin. Kaivoin ne pari viikkoa sitten takaisin käyttöön. Koko ajan olen kuitenkin miettinyt niiden korjaamista kaikella mahdollisella tavalla.

Tänään mieheni antoi käyttööni Sugrua, semmoista kumimaista ainetta jolla on tehty kaikenlaisia sovellutuksia. Kenkien kumipohjat saavat tätä kautta uuden elämän, toivottavasti.

Sugrua oli helppo käyttää, se on ennen kuivumistaan saman kaltaista kuin sinitarra. Saa nähdä miten tuo sitten käyttöä kestää. Katsotaan. Seuraavaksi ompelen tuon kankaan näyttävästi ja paksulla langalla kuntoon. Kyllä noista vielä kesän käyttökengät saa.

Työmailta

Kotityömaa. Muuton jälkeen ensimmäiset paikallaan olleet tavarat liittyivät käsitöihin. Siellähän ne kurkkivat, kaikenmoiset langat ja kirjat. Valmiina käytettäviksi.

Toisenlainen työmaa onkin sitten se mihin olen raahannut näitä lankakeriä. Kesälläkin tulen viettämään aikaa juuri tuolla työmaalla, leireillä. Odotan innolla. Työni parhaimpia puolia.

Kummallisia neulejuttuja

Blogi on pitänyt hiljaiseloa jo tovin aikaa. Käsittämätöntä miten aika vaan juoksee näin keväisin! Kaikista neuleista en ole edes tajunnut ottaa kuvia ennen kuin ne ovat lähteneet omistajiensa matkaan.

Aloitetaan nyt kuitenkin näistä. Hyvä ystäväni tilasi jo aikoja sitten (ehkä tammikuussa?) itselleen kämmekkäät. Kävimme ostamassa langat ja pistin puikot saman tien vauhtiin, mutta sitten jotain tapahtui. Tuli ahdistus ja neule jäi pinoon muiden ufojen kanssa. Tänään sain kuitenkin itseäni niskasta lopullisesti kiinni ja neuloin nuo loput puuttuvat rivit. Olisikohan niitä ollut kymmenisen kappaletta. Hävettää tämä saamattomuus, mutta nyt ne ovat valmiit käyttöön! Yritän saada kuvia käyttäjän päällä mikäli hän nuo vielä tahtoo omistaa. Lankana oli Dropsin Baby Merino, ihana neulottava kaikenkaikkiaan. Puikkoina toimi kolmosen Knitprot.

Ostin Hullujen päivien tuoksinassa itselleni kerän Noroa, sukkasellaista. Sain kutsun yhden ihanan teinini lakkiaisiin, ja päätin neuloa hänelle uudet sukat sen kunniaksi. Edelliset tein hänelle aikoinaan kirjoituksia varten. Kävin juhlissa, selvisin hengissä ja näin miten nuori hehkui onnesta. En usko että sukkien takia, mutta kuitenkin. Sujautin mukaan myös tämän kesän Muumimukin, joka toivottavasti tulee jossain vaiheessa käyttöön. Sukat olivat tosi ihanat ja näyttivät oikein suloisilta. Harmi että oma kamerani on edelleen vanhemmillani lainassa, en sitten ehtinyt koskaan ottaa sukista kuvaa.

Olen tahkonut myös Still lightia. Olen seitsemän senttiä alle helmarajan. Huoh mikä homma tuossa on! Isojen tyttöjen täytyy neuloa paljon enemmän kuin laihojen. En ehkä ihan tajunnut tätä kun rupesin tuota tekemään. Noh, ainakin voin sanoa tehneeni villapaidan.

Niin, ja kuvassa olevat ruokatarvikkeethan kuuluvat jokaisen neulojan peruselintarvikkeisiin? Niinhän?