Siksakkia

Tein pipon. Kerrankin ennen pakkasia. Aikamoista.

En voinut vastustaa tätä ohjetta. En myöskään ehtinyt kunnolliseen lankakauppaan kun inspiraatio iski. Jouduin siis tyytymään Isoveljeen, joka yllätti positiivisesti. Langat kun olivat vielä tarjouksessakin, ei harmittanut ostaa kerää harmaata ja kerää violettia.

Vitosen puikoilla homma sujui melkoisen nopeasti, ja kun miehet koodasivat peliä, minä tein pipoa. Siitä on ihan todistekin jossakin internetin uumenissa. Onneksi en tiedä missä.

Jotenkin noiden tupsujen teko näin aikuisiällä on tökkinyt, joten pipani sai tupsun vasta tänään. Onneksi ilta-aurinko helli vielä parvekettamme ja sain kuin sainkin jonkin sortin kuvia pipo päässä. On muuten ääliömäistä yrittää ottaa piposta kuvia. Täysin mahdotonta yksin.

Jotain kivaa tässä pipossa on. Itse asiassa niin kivaa että taidan pitää tätä talvella. Suosittelen. Kirjoneulekin toimi. Nyt vaan odotellaan sitä ensimmäistä pakkasta kun saan painaa tämän kaverin lämmittämään korvia ja päätä. Jes. Tuu kylmä ja tuu viima. Mä olen kerrankin valmis.