Irvikissat

Raitakausi ei siis ota päättyäkseen. Mutta ei se haittaa. Raitojen kaikkein paras puolihan on siinä, että puolikkaistakin keristä saa aikaan kokonaiset sukat. Tai paidan. Tai mitä vain.

Irvikissat valmistuivat jo muutamia päiviä sitten. Lanka on todennäköisesti virolaista Kaunia, mutta en tietenkään säilyttänyt vyötteitä silloin aikanaan kun aloitin näistä ihan toisenlaiset sukat. Noh, oli mitä oli, valmiiksi tulivat. Kolmosen puikoilla ja tiukalla kiristyksellä näistä tuli mitä suloisimmat. Luulen että pienen pesuoperaation jälkeen näistä tulee miellyttävät myös ihoa vasten. Väritys tuo mieleen Disneyn version Liisa ihmemaasta ja erityisesti piilottelevan ja ilkikurisen kissan.

Omista varastoistani uupui hieman pidemmällä varrella varustetut villasukat. En kuitenkaan tajunnut tehdä kantapäähän vahvistusta, joten näistä taitaa tulla sittenkin lahjoitettavat kaverit. Tai sitten sujautan ne omiin jalkoihin kotosalla. Ihanat ne ovat joka tapauksessa. Oikeat piristysruiskeet tähän talveen. Tätä talvea ei taideta ilman piristystä pärjätä. Kun ei sitä luntakaan näytä tulevan. Paras siis keittää pannullinen erinomaista teetä, hautautua sohvannurkkaan ja neuloa kivoja neuleita. Voisihan se vuosi huonomminkin loppua. Ja alkaa.

Rentouttavaa vuotta 2014. Tavataan taas tammikuussa!

Olisi ihana kertoa että kaiken neulomisen keskeltä olisi valmistunut paljon asioita. Ja olisin ne vieläpä kuvannut. Harmikseni voin kuitenkin vain ilmoittaa, että kuvaamisen kohdalla en onnistunut. Moni neule lähtikin muiden matkaan ennen kameran käyttöä.

Tänä vuonna lahjaksi en kovinkaan montaa asiaa neulonut. Villasukat lähtivät äidille ja villapaita taasen kummitytölle. Muutamat tumppujen pidentäjät tein, nekin äidin ja siskon toiveesta. He ostivat liian lyhyet nahkahanskat, joten autoin neulomalla rannekkeet molemmille. Samalla sain muutaman kerän alpakkaa katoamaan omista varastoistani.

Tein myös punaisen pipon. Sen piti olla hieno tonttulakki ja roikkua ihanasti, mutta kuten arvata saattaa, en onnistunut. Tein pipon liian ohuella langalla ja liian tiukalla käsialalla. Mies sai siis itselleen hipsteripipon. Ehkä käytän sitä itsekin, kunhan olen ensin päässyt harmistuksestani. Ehkä esittelen sen täälläkin.

Aloitin raidalliset villasukat. Raidat vetoavat yhä edelleen, en ymmärrä miksi. Muutaman vuoden marinoituneet vironvillat pääsevät Irvikissamaisiksi sukiksi. Ne ovat lähes valmiit. Eksyminen Lankamaailmaan ennen joulua aiheutti myös akuutin tarpeen neuloa villapaita, joten Still light pääsi jälleen puikoille. Tällä kertaa mustana. Haaveilen toimivista kolmepuolen kaapelipuikoista joilla voisin neuloa ilman ärsytystä.

Kaikkea tätä on siis tullut tehtyä, vaikka blogi viettääkin hiljaiseloa. Ehkä uusi vuosi tuo tullessaan parempia kuvaushetkiä ja vapautta ehtiä kuvaamaan kun valoa on. Sitä odotellessa.
(kuvat ovat viimeisen kuukauden aikana napsittuja joulukuvia. Enjoy!)

Solmuntekijän sukat

Eräs partioaktiivi toivoi minulta sukkia. Hän itse osti langat ja valitsi värit, joten minulle jäi vain sukkien tekeminen. Puhuimme raidoista ja sukkien piti yltää lähes polviin.

Raitoja tulikin. Päädyin lopulta raitoihin jotka toteutin täysin miten huvitti. Toisen sukan teinkin sitten tutkimalla jo valmista mallia.

Sukista tuli nopeasti valmista nelosen puikoilla ja Raggi-langalla. Jouduin välillä tosin odottelemaan, sillä varpaista varteen neulottuna jouduin pohtimaan lisäyksiä varteen. Kerran sukka kävi jopa kokeilussa, sillä en uskaltanut lähteä lisäämään sukkiin ylimääräisiä silmukoita kokeilematta ensin.

Sukat pääsivät eilen omistajalleen, ja ilmeisesti ne olivat toivotun mukaiset. Raggi on ihanan pehmeää neulottavaa, mutta pysyy kasassa myös käytössä. Pidän kovasti itsekin.

Eksyin muuten tässä päivänä eräänä ostamaan kilon mustaa lankaa. Ystäväni kanssa teimme reissun Lankamaailmaan ja perusmustaa löytyi siis villapaidan verran. Toiveena on tehdä uusi Still light hieman pidemmällä helmalla kuin viimeksi. Kunhan ensin saisi nämä muut neulomiset pois alta..