sunnuntai 19. lokakuuta 2014

#karkkineule

Päätin neuloa sponsoroituun kisaan. En kovin lämpene edelleenkään Novitan langoille, mutta ideana karkkien neulominen neuleeseen inspiroi. Siispä kävin ostamassa pari kerää firman lankaa ja pistin ideat puikoille.

Ajattelin hieman eri tavalla kuin monet muut leikkiin lähteneet. Totesin, että Marianne, Kettukarkit ja salmiakki on jo niin nähty, ja lähdin Lontoon rakeiden suuntaan. Ensin tarkoituksena oli tehdä kuviota, mutta muutaman kokeilun jälkeen totesin, että raidathan on se mun juttu. Miksi siis väistellä kohtaloa.

Niin kuin ehkä huomaatte, menin ostamaan lilaa kahdesta eri värierästä. Arvatkaa kuinka paljon otti päähän. Olen tottunut asioimaan lankakaupoissa, jossa myyjä vielä tarkistaa erät kassalla, mutta eihän marketin kassa sitä tietenkään tee. Kiireessä siis sattui ikävä virhe. Mutta toisaalta, en lähtenyt voittoa tavoittelemaan, vaan ihan huvin vuoksi neuloin. Tuskin nämä sukat siis roikkuvat Tampereen kässämessuilla näytteillä. Nämä kun menevät käyttöön heti, sillä keskeneräinen työ herätti yhdessä ystävässä sen verran iloiset reaktiot. Kyllähän sukat on pakko käyttöön saada.

Lankana käytin Woolia ja puikot olivat 2,5mm bambut. Koko ajan pelkäsin että ne katkeavat. Mutta eipä katkenneet! Ehkä nyt ehdin neuloa itsellenikin ne sukat loppuun, jotka jo elokuussa aloitin. Tai sitten pitää tehdä yksi kettupuuhka yksille sitseille johon ilmoittauduin..

tiistai 14. lokakuuta 2014

Isoon ja pieneen päähän

Blogi on kokenut pitkän tauon valmiiden neuleiden suhteen ja piti oikein tarkistaa milloin olen viimeksi kirjoitinkaan valmiista projektista. Elokuussa. Pah.

Kummilapsi saapui yllättäen ja etukäteen maailmaan kesällä, ja lupasin aikoinaan neuloa lapselle talvihattuja. Tein tietenkin liian pienet hatut, koska pienen piti olla talven kohdalla paljon pienempi. Noh, ei muuta kun uusi pipo tulille.

Aviatrix valmistuikin nopeasti Dropsin Alpacasta, kaksinkertaisesta langasta. Ohjekin oli helppo toteuttaa, joten kaikenkaikkiaan nopea homma. Toivottavasti hattu vielä mahtuu kun taas nähdään.

Tämän syksyn kylmät ilmat ovat tullee minulle yllätyksenä. Totesin omistavani pelkkiä talvipipoja ja hätäisenä päätöksenä ostin pari kerää alpakka-silkkiä, josta toinen kerä muovautui norjalaiseksi pipoksi. Olihan tuo nyt helppo ohje, mutta kuten joskus aiemminkin kokeilin, ei tuo malli vaan millään sovi omaan päähän. Mutta sillä nyt silti mennään. Ja lanka on toki ihana.

Tein myös Asunnottomien yöhön sukat. Seiskaveikasta. Not so nice. Mutta lopputulos oli onneksi ihan ok. Jossain vaiheessa valmistuu myös muutapa sukkapari lisää sekä yksi ihana alpakkainen huivi. Syksy on kuitenkin melko ruuhkaisa, koska duunissa pitäisi käydä vaikka opintopisteitä olen ajatellut saalistaa nelisenkymmentä. En oikein tiedä miksi yritän tätä kaikkea.