torstai 12. maaliskuuta 2015

Tilkkua toisen perään

Vaaka ry:lle neulomani peittoprojekti etenee.


Päätin tehdä 25 cm x 25 cm tilkkuja, jotta saisin mahdollisimman oikean kokoisen peiton aikaiseksi. Tottakai ensimmäinen tilkku oli lähellä täydellistä, mutta sen jälkeen tilkkujen koot ovatkin vaihdelleet jonkin verran. Päädyin jopa purkamaan osan tilkuista puolikkaiksi ja neulomaan ne uudelleen oikeamman kokoisiksi. Työ toki hidastui, mutta samalla sain loppuyhdistelyyn vähemmän kiroilun astetta.


Se mikä tässä projektissa on yllättänyt, on se miten monen langan tarinan vielä muistan. Moniin jämiin liittyy muistoja ihmisistä, paikoista ja tunteista joita koin niitä edellisen kerran neuloessani. Peitosta löytyy ensimmäisen oikean työpaikkani aikaisia neulomuslankoja, tuskaisia ja valvottujen öiden neulottuja hetkiä, kummilasten saamisen iloa, rakkaiden ystävien onnea ja toki oman rakkaan kanssa vietettyjä hetkiä. Onkin ollut hieman hämmentävää miten langat tuovat näinkin paljon asioita mieleen. Käsitöiden tekemiseen liittyy itselläni paljon tunteita ja tapahtumia, sillä olen ottanut asiakseni neuloa kaikkialla. Olisikin kiinnostavaa tutkia miten käsityöt ovat vaikuttaneet noiden kaikkien tapahtumien käsittelyyn. Siinä olisi aihetta vaikka ihan oikealle tutkimukselle.


Tilkkuja kuitenkin on kasassa lähes vaadittavat 12. Seuraavaksi ajattelin yhdistää ne toisiinsa, pyytää anoppia ompelemaan pussilakanan ja viedä peiton keräykseen. Tavoitteena on saada projekti valmiiksi kevään aikana.

2 kommenttia:

  1. Raaskiiko noin tunnepitoisista tilkuista luopuakaan? Ne ovat vähän kuin mummon kutomat matot: Tässä on sun äitis kesämekko ja papan kalsaripaita ja...
    Tosi kauniita tilkkuloisia, kovasti innostaisi itseäkin. Lankoja vaan täytyy vähän hamstrailla jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niistä raaskii. Onneksi muistot ovat tallella langoista huolimatta. Ja joku toinen saa sitten uudet muistot peitosta!

      Poista