keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hum. yo vapputunnelmissa

Olen jo vuosia pohtinut tekeväni itselleni ylioppilaspipon, mutta jostain syystä homma on jäänyt ajatuksen tasolle. Olen ihaillut mm. Minä itte!-blogin versiota, Siskoneuleen käyttämää lakkia ja toki Hupsistarallaan päheistä päheintä insinöörilakkia. Opiskeluelämän uudelleenlämmittelyissä olen huomannut, että lakki on aina yhtä hankala ja suuri kannettavaksi kaiken maailman juhlistamisissa, enkä ole sitten jaksanut lakkia pitää mukana kun on tarvis. Siispä pipoa luomaan.

Kävin eräänä keväisenä viikonloppuna Snurressa pyörähtämässä ja kuumeisen pohdinnan jälkeen mukaan lähti muutama kerä puuvillalankaa aikeissa virkata nyt sitten vihdoin se the yo-pipo. Langaksi valikoitui Lamana ICA, joka on muuten ihan sairaan huippua lankaa!

Useiden aloitusten jälkeen tajusin kuitenkin, että ei se virkkaaminen vaan vieläkään ole pipoissa se mun juttu. Niinpä vaihdoin koukun puikkoihin ja posotin menemään.  Puikkoina käytin nelosen pyöröä, koska ajattelin sen tuovan pipoon vähän jämäkkyyttä. Suositus kun oli vitosesta ylöspäin.

 Tottakai myös neulottu versio piti aloittaa neljästi uudelleen. Heitin hieman hatusta silmukkamäärät ja lopulta tyydyin 88 aloitussilmukkaan. Se olikin yllättävän hyvä veto, sillä valmiina pipo on juuri sopiva. Samoin pipon kavennukset oli helppo laskea ja tehdä. Hyvä minä!

Nyt kun vielä lyyran saisi niin homma ois niin kuin siinä. Vappua odotellessa!

2 kommenttia:

  1. Minullakin on yo-lakki aina kaapissa eikä päässä, juurikin sen käyttö- ja kuljetushankaluuden vuoksi. Ja onhan tuo pipoversio paljon coolimpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii neuloa tai virkata oman versionsa vapuksi! Mahtuu paljon pienempään tilaankin tuollainen pipo kuin lakki.

      Poista