Teepannun myssy

Olen haaveillut jo vuosia teepannumyssystä. Sellaisesta joita kaikille brittisarjojen mummoilla on. En ole kuitenkaan jaksanut koskaan aloittaa moistaa työtä, koska onhan sitä nyt muutakin hommaa.. Mutta pakkohan se on lopulta tehdä, kun ei kukaan muu sitä minulle tee.

Langaksi valikoitui muutama eri vironvillakerä, joista toisen olen saanut vaihdossa vuonna 2012. Liila taas on peruja Irvikissojen jämistä. Posotin menemään ihan vaan tylsästi virkkaamalla ja kun väri loppui, vaihdoin toiseen. Lopuksi kavensin hieman laella ja virkkasin mokoman kiinni.

Heitin myssyn pesukoneeseen, jotta se vähän saisi huovutettua olomuotoa, mutta eihän se toki tietenkään huopunut oikein mihinkään. Noh, mitäs laitoin matalaan lämpötilaan pikaohjelmalla.. Oma moka. Ompelin kuitenkin reunan kaksinkertaiseksi, jotta ryhti säilyy. Myssy kuitenkin näinkin juuri sopiva meidän teepannulle, ja vaalivalvojaisissa se hoiti hienosti tehtäviään. Joskus helppo ja vaivaton vaihtoehto on toimivin. Hyvä niin.

Viikon aikana koettua

Kaikenlaista on ehtinyt taas tapahtua viikon aikana.

Viikon rauhallisimman hetken tarjosi yliopiston kirjasto, joka kokeilee huhtikuussa sunnuntain aukioloaikaa. Tämän päivän perusteella kokeilu on todella onnistunut, tilaa löytyi ja motivaatio lukea oli korkealla. Myös turistit näyttivät löytäneen paikalle mukavasti. Neljän maissa porukkaa oli kasautunut paikalle jo siinä määrin, että yksin ei tarvinnut istua, mutta jalat sai silti sohvalla ylös. Villasukat ovat kyllä ehdottoman tärkeät kirjastossa! Onneksi on taas omiin jalkoihin sopivia ja ehjiä sukkia, joita käyttää.

Viikolla kävin läpi paljon jämälankoja. Kuten jo aiemmin näytin, lankavarastoni alkaa olla melko vähäinen suuritöisten neuleiden tekemiseen, joten olen ottanut puikoille ja koukulle pienempiä projekteja. Niitä varten purkit ovat olleet erityisessä tarkastelussa.

Jännittäviä asioita on ollut työn alla. Ensimmäistä kertaa teen tällaista projektia, josta kerron toki myöhemmin lisää. Vaalitulosta odotellessa ajattelin tuon vihreänkin itsekehrätyn pallon virkata ja neuloa mukaan tähän hommaan. Lisäksi tarvitaan ainakin nappeja, nauhoja ja muuta jännää. Katsotaan miten onnistun. Kiintoisa projekti noin kaikenkaikkiaan.

Ennenjulkaisematonta materiaalia

Huomasin jättäneeni julkaisematta muutamia tehtyjä neuleita.

Ravelryn mukaan olen saanut nämä lapaset valmiiksi jo joulukuun alussa viime vuonna. Alunperin niiden piti olla myös joululahja, mutta annoinkin ne sitten jo ennen joulua miehelle käyttöön. Niissä näkyykin jonkin verran nukkaantumisen esiastetta. Lanka on Leppoisan jouluvaihdon perua vuodelta 2012, joten oli ihan hyväkin käyttää lanka jo projektiin.. Näistä tuli pehmoisat ja mukavat lapaset, joita on käytetty ilolla.

Toinen valmistunut, mutta julkaisematon työ on Hinagiku (ravlink) -pipo, jonka tein ihanan pehmeästä Handun merinosta. Muistan tapelleeni langan ja mallin kanssa, kun en jaksanutkaan vaihtaa enää kolmannella purkukerralla suurempiin puikkoihin. Se toki kostautui, ja piposta tuli himpun verran liian pieni omaan päähän. Mutta tykkään silti. Lanka on taivaallisen pehmeää ja kaunista.

Mallikerta toistuu pienistä puikoista johtuen hassusti, mutta en jaksanut enää jossakin vaiheessa välittää siitä. Se nyt on vaan niin ihana pipo vaikka neuloja ei ihan osannutkaan.

Langan sain juuri olleesta Jouluvaihdosta. Näyttää tämä jouluvaihtojen lanka olevan tämän postauksen teemanakin. Hurjaa.

Hum. yo vapputunnelmissa

Olen jo vuosia pohtinut tekeväni itselleni ylioppilaspipon, mutta jostain syystä homma on jäänyt ajatuksen tasolle. Olen ihaillut mm. Minä itte!-blogin versiota, Siskoneuleen käyttämää lakkia ja toki Hupsistarallaan päheistä päheintä insinöörilakkia. Opiskeluelämän uudelleenlämmittelyissä olen huomannut, että lakki on aina yhtä hankala ja suuri kannettavaksi kaiken maailman juhlistamisissa, enkä ole sitten jaksanut lakkia pitää mukana kun on tarvis. Siispä pipoa luomaan.

Kävin eräänä keväisenä viikonloppuna Snurressa pyörähtämässä ja kuumeisen pohdinnan jälkeen mukaan lähti muutama kerä puuvillalankaa aikeissa virkata nyt sitten vihdoin se the yo-pipo. Langaksi valikoitui Lamana ICA, joka on muuten ihan sairaan huippua lankaa!

Useiden aloitusten jälkeen tajusin kuitenkin, että ei se virkkaaminen vaan vieläkään ole pipoissa se mun juttu. Niinpä vaihdoin koukun puikkoihin ja posotin menemään.  Puikkoina käytin nelosen pyöröä, koska ajattelin sen tuovan pipoon vähän jämäkkyyttä. Suositus kun oli vitosesta ylöspäin.

 Tottakai myös neulottu versio piti aloittaa neljästi uudelleen. Heitin hieman hatusta silmukkamäärät ja lopulta tyydyin 88 aloitussilmukkaan. Se olikin yllättävän hyvä veto, sillä valmiina pipo on juuri sopiva. Samoin pipon kavennukset oli helppo laskea ja tehdä. Hyvä minä!

Nyt kun vielä lyyran saisi niin homma ois niin kuin siinä. Vappua odotellessa!

Suklaan puuttuessa

Olen törmännyt muutamaankin söpöön pääsiäiskoristeeseen, mutta en ole itse päässyt neulottujen tai virkattujen koristeiden makuun. Omistan kuitenkin jonkin verran puuvillalankaa, joiden alkuperäinen käyttösuunnitelma katosi parvekkeen menettämisen myötä. Eräänä iltana etsinkin hieman puolihuolimattomasti Ravelrysta ohjeita pääsiäiskoristeiden virkkaamiseen.

Itselleni yllätykseksi huomasin ostaneeni parilla eurolla suklaisen pupun virkkausohjeen. Lankalaatikossani oli kuitenkin puolitoista kerää ruskeaa Rowanin Handknit cottonia, jotka kaipasivat uutta käyttöä. Ei muuta kuin hommiin.

Jo heti alkuun huomasin, että Netflixin katsominen ja samalla ohjeen tuijottaminen samalta näytöltä ei onnistunut. Purkuun pupu joutui kolmesti ennen kuin tajusin Yle Areenan huikeat radio-ohjelmat. Niitä kuunnellessa pupu valmistui muutaman session pätkissä.

Itse ohje oli muuten helppo seurata, mutta hätäisemmälle lähes samannäköiset ch ja sk -lyhenteet eivät oikein sopineet. Keskittynyt lukuhetki kuitenkin avitti tekemistä ja sain kuin sainkin pupun puolikkaat tehtyä. Pesun jälkeen virkkasin puolikkaat vielä yhteen ja ompelin silmät kiinni. Silkkinauhani ovat muutossa tehneet katoamistempun, joten pätkä Dropsin Alpacaa päätyi pupun rusetiksi.

Hieman pienemmällä koukulla olisin saanut vielä siistimpää jälkeä, mutta koska ajatuksena oli kokeilla virkkaamista, en ottanut tästä hernettä otsaonteloon. Ihan suloinen kaverihan tuosta tuli kuitenkin. Ei meillä pääsiäiskoristeita kovinkaan montaa ole, joten kyllä pupu pääsee käyttöön joka tapauksessa.

Iloista pääsiäistä siis teille kaikille!

Matkapäiväkirja: Tukholma

Kävimme jo maaliskuun alussa pienellä tuuletusreissulla Tukholmassa. Koska miehelläni ei ollut kovinkaan paljon intoa lähteä käymään maissa, kävin itse pyörähtämässä vanhan kaupungin ympäri.

Koska pääsimme Tukholmaan maanantaina, kaikki kiinnostavat kohteet tuntuivat olevan kiinni. Kadut olivat myös melko autiot aamutuimaan, mutta en ollut siitä pahoillani. Kaunis kevätpäivä kannusti kävelylle, joten kiersin itselleni hieman oudompia reittejä pitkin vanhaa kaupunkia.

Eksyin samalla myös rahamuseoon, joka sattui maanantaista huolimatta olemaan auki. Ensin punnitsin ovella josko viitsisin sisään mennä, mutta kun selvisi museon olevan ilmainen, käväisin näyttelyt läpi. Olemme opiskelujen puolella käyneet museoiden muuttuvaa maailmaa läpi ja olikin kiinnostavaa tutkia museota siltä näkökannalta.

Kiinnostavimmiksi asioiksi itselleni nousivat toki rahoista kerrotut tarinat ja kertomukset. Niitä oli kuvattuna tällaisissa lasikaapeissa ja tarinat kerrottuna vieressä. En muista tarkalleen mitä tässä tapahtui, mutta olisikohan ollut kyse virvatulista ja peikoista tai menninkäisistä. Maahan haudattujen rahakätköjen päällä kun sanotaan näkyneen virvatulia.

Löysin myös muutaman lankakaupan, vaikka en niitä erityisesti etsinytkään. Österlånggatanilta löytyi sekä Sticka että Anntorps väv, joista ensimmäisestä kuvat ovat.

Langat oli laitettu Stickassa esille kauniisti ja palvelukin oli hyvää. Kanssani samaan aikaan olevat asiakkaat tosin tarvitsivat enemmän apua, enkä lopulta ostanut kaupasta mitään oman rahatilanteeni takia. Tässä kaupassa voisin tosin käydä joskus uudelleenkin.

Anntorps vävissä sen sijaan harmittelin todella surkeaa palvelua. Myyjällä oli puhelu kesken astuessani kauppaan, eikä hän huomioinut minua moneen minuuttiin. Kun sitten olin jo lähes kiertänyt pienen ja ahtaan kaupan, hän huikkasi puhelun keskeltä josko etsin jotain. Kun vastasin että en vielä tiedä, hän käänsi minulle selkänsä ja jatkoi puhelua sivuhuoneessa. Vaikka muutama lanka olikin kiinnostanut minua, päätin lähteä tyhjin käsin ihan vain palvelun surkeuden takia. Ärr.

Jos siis satut Österlånggatanille, molemmat kaupat löytyvät kyllä sen varrelta. Mitää maailmaa mullistavia löytyjä niistä ei saa, mutta toki ne kannattaa käydä katsastamassa jos on maisemissa.