Näiden lisäksi ajattelin vielä jakaa kanssanne meille muuttaneen söpöstimen tarinan. Se on Topi, anoppini tekemä heijastinystävä, jonka nykyinen asemapaikkani on repussani roikkumassa. Topi on vähäruokainen ja hiljainen kaveri, joka auttaa selviytymään pimeässä. Hyvään sukuun olen itseni tunkenut, moni jakaa innostuksen erilaisiin kädentöihin kanssani. Anoppilassa käydessä enemmän kuin yksi naisista kutoo tai kehrää. Hienoa, eikö?
Terra etenee hitaasti mutta varmasti, muutamat sukat ovat jo melkein valmiit ja Haruniakin olen jo miettinyt. Ei huono muttei nyt hyväkään näin viikon neulesaldoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti