"Mustaa ja valkoista laitetaan"

En ole ehtinyt blogata tässä syksyn aikana läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. En ole myöskään ehtinyt neuloa, joka tietenkin vaikuttaa tähän bloggaamisen tahtiin. Toisaalta myös valo on päättänyt kadota juuri siihen aikaan kun olen kotona yhdessä neuleiden kanssa. Marraskuu. Menisit jo pois.

Innostuin kuitenkin yhtenä iltana ostamaan Novitan lankaa (niinpä, muuta ei ollut enää illalla saatavilla). Ostin kolme kerää valkoista Keloa ja päätin vääntää itselleni tuubihuivin.

Siinä se nyt sitten on. Neuloin täysin fiilispohjalta, raidat ovat sattumanvaraisia ja siksikin niin kivoja. Ehkä olette jossakin vaiheessa huomanneet, että suunnitelmallisuus ei ole vahvimpia puoliani.. Mutta hyvänä työneuleena meni kyllä juuri suunnittelemattomuutensa tähden. Lankaa upposi vähän päälle kaksi kerää vyötteen mukaisilla puikoilla. Olin yllättynyt, akryyli ei tunnu niin pahalta iholla kuin takavuosien Polaris, joka vieläkin saa aikaan ällötystä.

Yritin ottaa itsestäni jonkinsortin kuvaa huivi kaulassa. Huomasin näyttäväni todella väsyneeltä. Kyllähän sen tunteekin, mutta kuvat pysäyttävät aika lailla. Jouduin vähän silittelemään kuvaa että sain sen julkaisukelpoiseksi. Huoh. Lomaa odotellessa. Onneksi viikonloppuna pääsee vähän huilimaan Tampereen kautta Turkuun. Reissuneuleita en ole vielä pakannut, mutta eiköhän toi inspiraatio iske kolmen maissa yöllä kun vihdoin on aikaa ne laukut pakata.. Ja junahan lähtee stadista klo 8.06. Että jos eksyt samaan junaan, olen se tyyppi joka silmät ristissä vääntäytyy miljoonien kassien kanssa junaan yrittäen tasapainotella vauhdissa haettua lattea niiden laukkujen päällä. Saa tulla moikkaamaan ja vetämään hihasta!