Villahousut

Tuntuu siltä että olen neulonut vaikka mitä, mutta valmista ei meinaa tulla mistään. Se lienee monen työn aloituksen ongelman ydin. Turhauttavaa.

Olen kyllä saanut valmiiksi yhden asian.

Ne ovat villahousut. Niin, sellaiset joita äitini sukupolvi käytti hameiden alla talvella. Kyllä. Olen tullut vanhaksi enkä halua jäätyä ulkona. Lieneekö tämä sitten trendikästä vai ei. Tuskinpa.

Oman takapuolen näyttäminen on jotenkin nöyryyttävä kokemus. Ehkä tämä on vain puoliksi nöyryyttävää, kun vain puoli pyllyä on kuvasssakin. Tein joka tapauksessa housuista shortsimittaiset. Joustin oli ohjeessa ihan hassu, joten joutunen vielä pujottamaan kuminauhaa resoriin. Muuten kyllä oikein oivat ja lämpimät! Neuloin isoimman koon mukaan, koska en ole mikään kovin pieni itsekään.

Käytin ihanaa Cascade 220 -lankaa hieman päälle kolme vyyhtiä 3,5 pyöröpuikoilla ja kirjoin sadepilven jämälangoilla. Ihan ensimmäinen kuvaidea oli timantti, niitä kun on tatskattu jos kenenkin takapuoleen tässä viime vuosina. Sitten ajattelin ajatuskuplaa, mutta takapuolessa siellä olisi voinut lukea vain prööt, joten jätin senkin idean sitten käyttämättä. Lopulta sadepilvi totesi olevansa tervetullut koristamaan ahteriani. Olen kyllä tyytyväinen.

Ensi viikolla suuntaan taas Keski-Suomeen perinteeksi muodostuneille neuvottelupäiville. Neulontaa voin siis harrastaa mielin määrin kanavissa ja paneeleissa. Olenkin kovasti miettinyt kuinka paljon lankaa voi yhteen laukkuun laittaa kolmen päivän varoiksi ja kuinka monta aloitusta sitä oikeasti ehtii saattaa loppuun.. Ehkä otan mukaan vain yhden työn. Tai kaksi. Tai kolme..

Äh, taas unohdin ottaa kuvat vaihtopaketin sisällöstä. Tuli meinaan aika herkkuja lankoja ja kiva puikkomittakin! Yritän muistaa tämän kun on taas valoa ja/tai valoteltta lähettyvillä. Pitää kuvata muuten tänään valmistuneita silmukkamerkkejäkin. Älä aurinko karkaa mihinkään huomennakaan!