Olen kokenut suurta hylkäämisen tuskaa jo viimeiset puolitoista vuotta. Alma, oma rakas rukkini on seissyt yksinäisenä keittiön ikkunan alla ja huudellut aina välillä tuskissaan seuraa. Minä taas en ole korvaani lotkauttanut, vaan juossut aina ohi. Toki välillä sydämen piston tuntien.
Noh, päätin Alman huoltajana luovuttaa hänet paremmalle omistajalle. Kyselinkin Ravelryssä jos joku haluaisi Alman uudeksi huoltajaksi. Ilmoittautuneita tulikin muutama, ja eräs sitten voitti Almankin tunteet puolelleen. Tänään rukki lähtee uuteen kotiinsa ja minä jään haikeana katsomaan ikkunasta. Olen kuitenkin iloinen että voin luovuttaa hänet rakastavalle ja huolehtivalle huoltajalle. Itse kun en kiireiden takia pysty Almaa tarpeeksi hoitamaan.
Kehräämäni langat tosin piti poistaa Alman matkasta, joten viime päivinä Alma on saanut hyvää ja hellää huoltoa. Pyyhin pölyt, otin ja kiristin ruuvit ja kehräsin loppuun tekemäni lankojen alut. Ja hyvinhän se meni.
Alma ei ole mikään helppo ystävä vaan vaatii paljon tutustumista.
Huomasin sen myös tämän kertaamisen kohdalla. Säätöjen jälkeen Alma
kuitenkin innostui kovasti ja yhdessä me sitten kehräilimme hymyssä suin
hieman yli sata grammaa lankaa. Ja voi miten ihanaa kehrääminen onkaan! Olin jo unohtanut miten mukavaa se on! Lanka vaan soljui läpi ja kertaakaan ei katkennut!
Olisin halunnut kovasti maalata Alman Super Marion teemalla, mutta ehkä seuraava omistaja sitten tekee ne muutokset Alman pintaan jotka haluaa. Onhan se melkoinen lady! Jää hyvästi Alma ja kiitos kuluneista vuosista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti