En oikein osaa sanoa kutsuisinko tätä boleroksi. Ehkä hartiahärpäke olisi jännempi ja parempi sana. Tämän vaatteen kuvaaminen on myös äärimmäisen haastavaa yksin, joten joudutte kuvittelemaan miltä se näyttää päällä.
Näin jossakin blogissa kuvan suorakaiteenmuotoisesta hartiahärpäkkeesta joka laskeutui selkään, ja innostuin. Arvatkaa vaan laitoinko sitä blogiosoitetta kuitenkaan talteen? No en. Idea ei siis ole omani. Otin ensimmäisen edes vähän asiaan soveltuvan langan varastoista ja posottelin menemään. Lanka on vuosia sitten ostettu Menitalta alennuskorista, koska valkoinen sisälsi värivirheitä seistyään näyteikkunassa. Puikkoina toimi viitosen pyöröpuikko ja silmukoita loin niin pitkälle kuin varaamani lanka riitti.
Kun lanka oli tarpeeksi lopussa ja kaistale näytti tarpeeksi isolta, päättelin ja ompelin pitkät reunat osaksi kiinni. Siis ihan peruskauraa. Blokkasin ja hellin hieman kovakouraisesti, ja nyt minulla on ihana kotihartiahärpäke. Toki hihoista tuli vähän isot, mutta luulisin kuminauhan auttavan tässä hommassa. Kaikkein ihaninta on kun on villaa yllä. Ei tarvitse palella. I-ha-naa!
Sitten jotakin ihan muuta. Veljeni nimittäin toi tulijaisiksi matkaltaan lankaa. Veli on kovin tietoinen siitä että neulominen on minulle elämäntapa. Minä taas olen tietoinen siitä että veljelläni on tapana ostaa vahvoja värejä ja käyttää niitä taiteen tekemiseen.
Sain siis kerän varoituskeltaista lankaa. Ensin luulin kokonaan akryyliksi, mutta tuohan on puoliksi merinovillaa! Ensisäikähdyksen jälkeen olenkin pyöritellyt kaikenlaisia vaihtoehtoja mielessäni. Tuostahan saa vaikka mitä aikaiseksi. Isoveli on kyllä ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti