Täytyy myöntää, että maton tekeminen oli oikein mukavaa puuhaa. Olisi toki ollut helpompaa kutoa viileämmällä ilmalla, mutta toisaalta valmista tuli näinkin. Melkosta puuhaa!

Tilat olivat pienet mutta toimivat. Tällainen lihava rouva tosin joutui hieman ahtautumaan, sillä toisella puolen oli tilaa ehkä nelisenkymmentä senttiä toiseen kutojaan. Ei se tosin menoa haitannut. Nurkassa oli ihan mukava kutoa kun sai tavarat tuonne seinän viereen.
Matto tuli kotiin aamusella ja muutaman hetken solminkin sitten hapsuja..
..ja siinä se sitten roikkuu, ensimmäinen omatekemä mattoni.Värityksestä tuli aika onnistunut. Kannatti suunnitella. Ja tehdä. Suunnitelmissa on jo paluu kudonta-asemalle, kunhan selkä ja aika antaa taas periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti