Olen tullut varovaiseksi neuloessani hieman tuntemattomammille ihmisille. Lankoni avovaimon joululahjaa varten teinkin alustavia kyselyitä langan väristä ja sukkien koostumuksesta, toki jalan kokoa unohtamatta.
Langaksi valikoitui ihana Puffalan Perus-puffa, jonka ostin Tampereen käsityömessuilta. Vaikka kuinka mietin ja pohdin, tein nilkasta hieman liian pitkät, ja jouduin turvautumaan jämälankakerään sukkien valmiiksisaattamiseen. Kolmosen puikoilla valmista tuli nopeasti.
Tämä on nyt toinen Kalajoki-sukkien kokeiluni, enkä vieläkään ymmärrä miksen pidä kuviosta. Lanka oli ihanaa, väri oli ihana, työ eteni nopeasti, mutta. Kuviota en voinut jättää kesken ja Netflixin tuijottelu vei aina väärälle riville. Toisaalta kuvio oli liiankin helppo ja kyllästyin.
En nyt vaan osaa sanoa lopulta sitä syytä miksi tämä aina tökkii. Ehkä tämä kuvio nyt vaan ei ole minua varten, vaikka kaunis lopputulos onkin.
Sepä se. Työn pitää olla tarpeeksi yksinkertainen tehtäväksi ilman mallin jatkuvaa tuijottamista, mutta riittävän haastava pitämään mielenkiintoa yllä. :) Kaunishan tuo on silti.
VastaaPoista